Beach Street Smashburger, Allie’s Beach Street Cafe, Manchester, MA, USA

Noin tunnin ajo/junamatkan päässä Bostonista (Massachusetts) on idyllinen Manchester By The Sea, joka kuhisee niin paikallisia kuin ulkomaisiakin vieraita kesäaikaan. Talvisin kylä hiljenee, mutta on edelleen todella kaunis paikka meren rannalla.

Pienessä keskustassa aivan junaradan kupeessa sijaitsee Beach Street Cafe joka tarjoilee ruokaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Paikka mainostaa käyttävänsä lähialueeen tuotteita ja mm burgerin liha tulee lähiteurastamolta ja pulla paikalliselta leipomolta. Listalla on burgereita ainoastaan 1 kpl, joten valinta ei täällä ole ainakaan hankalaa.

Ruoka

Annos ei ulkonäöllään prameile saapuessaan. Hieman nuhjuisen oloinen pulla kuitenkin paljastuu oikein oivaksi soft buniksi jonka väliin on laitettu 170g pihvi, pikkelöityä sipulia, salaattia ja paikan omaa ”salaista soosia”. Koko on todella passeli käsin syötäväksi ja yksinkertaisuus oikeasti toimii. Kastiketta ei ole vedetty ”hesenmitalla” ja syönti on siistiä.

Ranskalaiset on paistettu todella rapeiksi, mutta muuten ne eivät mitenkään erikoista hehkutusta saa. Ihan hyvät, mutta mitään ihmeellistä niissä ei ole.

Palvelu ja paikka

Beach Street Cafe on hyvin perinteinen jenkkiravintola, tarjoilu on jopa hieman ylitsepursuavan ystävällistä josta on vaikea saada selville ollaanko tässä pelkästään tippien perässä liikkeellä, vai ollaanko oikeasti asiakaspalvelun ytimessä. Paikka on joku aika sitten vaihtanut omistajaa ja samalla niin listaa kuin itse sisustakaakin on uusittu – mielestäni hyvinkin onnistuneesti. Fiilis on todella kotoisa ja tänne on kiva saapua.

Yhteenveto

Yksinkertaisuus toimii ja burger on oikein toimiva. Soft buniin on paistettu pinta hyvin ja soosia ei ole liikaa, muutenkin on hieno nähdä että yksinkertaisuus on valttia ja siihen uskotaan. Matkustaisinko tänne varta vasten Bostonista pelkästään burgerin takia? En, mutta sattuessani paikanpäälle menen taatusti uudestaankin.

WWW: http://alliesbeachstreetcafe.com/

Yleisarvosana

Burger
Lisäkkeet
Palvelu
Paikka

Christmas burger, Sæta Svínið, Reykjavik, Islanti

Islannin nähtävyydet ja kuumissa lähteissä pulikointi sai nälän heräämään ja mikäs parempi sammuttaja nälälle olisi kuin burgeri! Yllättävä valinta, eikö totta?

Paikka

Sæta Svíniðta (eikö olekin ihanan helppo nimi?) oli useampi tuttu vinkannut. Ravintola sijaitsee Reykjavikissa hyvin keskeisellä paikalla turistien näkökulmasta, joten sinne ei ole vaikea eksyä. Paikka on varsin perinteinen gastropub ja perjantai-iltana saapuessamme ravintola oli lähes täynnä. Saimme kuin saimmekin kuitenkin pöydän, joten tällä kertaa homma ei mennyt baaritiskillä ruokailuksi, johon olimme jo henkisesti varautuneet.

Ruoka

Vakiolistalla on pari burgeria (lihaani- ja vegaaniversio) ja nyt joulun lähestyessä specialina oli Christmas Burger poronlihasta. Sellaista siis kehiin. Burgerissa on briossin lisäksi 175gr poronlihapihvi, punasipulihilloketta, piparjuurimajoa, Islantilaista juustoa ja salaattia. Annos tarjoillaan vohveliperunoiden ja tryffelimajon kera – ketsuppia saa toki pyynnöstä.

Varauduin pitkään odotukseen mutta tällä kertaa varautumnen ei olisi välttämättä ollut tarpeen koska ruoka saapui todella nopeasti – ehkä jopa huolestuttavan nopeasti!

Pihvi oli paistettu lupausten mukaan mediumiksi ja yllätyksekseni pihviä testatessani mausta erotti, että kyseessä oli tosiaan poroa. Briossiin oli koitettu tehdä paistopintaa, mutta enemmänkin tässä oltiin saatu reunat käristettyä. Pullasta levisi burgeriin hieman palaneen makua, jota huomasin piparjuurimajon korostavan kummallisesti. Pulla ei ollut mitenkään karrelle käristetty mutta yhdistelmänä tuo pieni käristys ja piparjuuri sai homman maistumaan kuin koko pulla olisi ollut pikimusta. En ole ennen tällaiseen törmännyt.

Piparjuurimajo tuli aika vahvasti läpi muutenkin makumaailmassa ja esim punasipulihilloke hävisi juuston ohella täysin voimakkaan lihan ja piparjuuren alle. Teknisesti kasaus oli tehty hyvin ja vaikka soosiakin oli jonkunverran syönti onnistui yllättävän siististi, vaikka taskuja ei ollut tarjolla.

Vohveliperunat oli paistettu rapeiksi ja niitä oli sopiva määrä, mutta näistä jäi kovin teollinen vaikutelma ja 23e burgeriannokseen laadukkaaksi itseään mainostavassa gastropubissa odottaisin saavani jotain muuta kuin selkeästi pakasteperunaa.

Yhteenveto

Piparjuuri oli liian hallitseva burgerissa ja se oikeastaan vei lopulta kokonaisuutta mielensä mukaan haudaten muita komponentteja varjoonsa. Ottaen tämän ja kovin teollisen malliset perunat huomioon, niin en voi kyllä antaa suositusleimaa tälle paikalle. Annos oli sellainen perus keskitason suoritus.

Pari Gin Toniccia, yksi olut ja 2 burgerannosta kustansi n 90e. Hintataso on ihan normaalia Reykjavikin turistialueiden hintatasoa.

WWW: http://saetasvinid.is/en/

Yleisarvosana

Burger
Lisäkkeet
Palvelu
Paikka
 

Jules Winnfield burger, Le Kock, Reykjavik, Islanti

Reykjavik on pieni ja todella idyllinen kaupunki, ravintolat ja muutenkin palvelut keskittyvät täällä tietyille alueille – mm satamassa valinnanvaraa on paljonkin mitä tulee ruokailuun.

Olimme reissanneet koko päivän .ja vaikka Icelandairin business-luokan ateria oli ihan hyvä, niin ei se nälkää koko päiväksi vienyt. Illalla piti siis saada burgeria.

Paikka

Olin saanut useasta paikasta suosituksia, joista yksi oli Le Kock. Kolme entistä huippukokkia halusivat hypätä oravanpyörästä pois joitain vuosia sitten ja alkaa tekemään mitä rakastavat – street foodia. Lähtökohtana, vaikka meininki on rempseää, ei ruoan laadusta tingittäisi. Tämä piti siis käydä katsomassa.

Le kockilla on pari toimipistettä ja me vierailimme Tryggvagatan ravintolassa. Paikka oli yllättävän suuri ja se oli jaettu näennäisesti ruokapuoleen ja baariin. Molempiin tosin näytti samat tuotteet kulkeutuvan, jotenka ei ole väliä kummalle puolelle menee.

Ruoka

Listalla on muutamia burgereita ja sitten valikoima perunoita, joista paikka on kuuluisa. Vaikka oletusarvo  ajatuksissa oli modatut ranskalaiset on potut enemmänkin lohkoperunoita, tai jopa malliltaan klassisia paistinperunoita muistuttavia. Ihan peruspottuja ilman mitään sörsseleitä ei ole saatavana, mutta lähimmäksi ehkä pääsee Kock Potatoes jossa on suolan lisäksi ruiskittu paikan omaa majoa päälle.

Omaan testiin pääsi tällä kertaa Jules Winnfield-burger (pulla, pekoni, pihvi, savustettu cheddar, maustekurkku, sipuli, sinappi ja ketsuppi) ja yllämainitut Kock Potatoesit. Vaimo otti paikan Cheeseburgerin ja Greek Potatoesit (peruna, ranch, feta, viinirypäle, kevätsipuli, pähkinä) .

Burgerissa minua oli varoitettu, että pihvi näkee kovan prässin ja siten siten se saa ”sitkoa”, nähtävästi reseptiikkaa on muutettu koska oma pihvini ei ollut prässätty ja se muotoiltiin käsin ennen paistoa. Pihvin paistoaste oli hyvä medium, kuten kuuluukin. Tilatessa sinulta ei kysytä paistoastetta joten oletus on että medium kelpaa.

Burger on tasapainoisen kokoinen ja renkaiksi jätetty sipuli ja todella rapea pekoni antaa rakenteeseen kivaa vaihtelua. Kun puolet oli syöty, alkoi loppu olla aikamoista muhjua – vaikuttaa siltä että käytetyt kastikkeet ja mm majo on todella juoksevaa ja se vetistää taskussa olevaa burgeria todella paljon. Makuun tämä ei sinänsä vaikuta, mutta syönti hankaloituu eikä fiilis vaan ole enää sama. Lisäksi sanoisin että kastiketta on muutenkin turhan paljon ja itse jättäisin sinapin tuosta komeudesta kokonaan pois, myöskin pullaan voisi laittaa hieman enemmän ryhtiä.

Perunat ovat veikeän erilaiset. Kock Potatoesin majoon olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän makua, tai sitten se olisi pitänyt tarjoilla kiposta vierestä eikä suoraan ruiskuttaa sitä perunoiden päälle. Sama annos niin että pottujen kyljessä olisi 2 kuppia (majo ja ketsuppi) toimisi huomattavasti paremmin.

Vaimon tilaaman Greek Potatoesit olivatkin sitten aikamoinen sekamelska, toisaalta tämä ei yllättänyt kun katsoi jo menussa ollutta kuvausta, mutta jotenkin noissakin liika on vaan liikaa.

Palvelu

Saavuttuamme paikkaan huomasin tiskillä maininnan ”tilaa täältä”, joten suunnistimme sinne ensimmäiseksi. Tarjoilija huomasi kun pyörittelimme listoja käsissämme ja koitimme päättää mitä tilata – hän ehdottikin että ottaisimme listat pöytään ja hän tulisi sieltä ottamaan tilauksen. Sopi hyvin.

Tilasimme ruoat ja ne saapuivatkin lyhyen odottelun jälkeen. Palvelu oli kokoajan asialliasta mutta hyvin minimalistista – syy selviksi ruokailun lopuksi jolloin tarjoilija tuli pahoittelemaan ettei ollut ehtinyt kysellä meiltä kuulumisia tmv, koska ravintolan takaosassa oli iso ryhmä joka oli vienyt kaiken hänen aikansa. Ihan ymmärrettävää, eikä asia meitä häirinnyt, mutta jäi tosi kiva fiilis kun tarjoilija kävi asian meille avaamassa. Laskua maksaessamme, vaikka olimme kertoneet olleemme tyytyväisiä kokonaisuuteen, lätkäistiin meille vielä 15% alennus nähtävästi pahoitteluna palvelusta. En valittanut.

Yhteenveto

Le Kock kaikesta huolimatta saa suositukseni vaikka ihan timanttia ei mielestäni sieltä saanutkaan. Kuitenkin tuote oli laadukas ja varsinkin pottujen suhteen heillä on selvästi oma juttu – eikä se burgerkaan huono missään nimessä ollut. Maku toimi pääosin vaikka rakenne hajosikin loppua kohden.

Kaksi burgeria, kahdet potut, kaksi pepsi-maxia ja tuoppi suositeltua craft beeria kustansi ilman alennusta 5400 ISK (n 40e) ja alennuksen kera n 34e. Ei missään nimessä paha ottaen huomioon Islannin yleisen hintatason.

WWW: https://www.lekock.is/

Yleisarvosana

Burger
Lisäkkeet
Palvelu
Paikka
 

Purple Haze, Bites Vallila, Helsinki

Bites Vallila (vai nykyään vaan Bites Burgers?) on Social Burgerjointin kanssa yksi omia kestosuosikkejani ja koska en hetkeen ollut paikassa vieraillut, piti uusin special (Purple Haze) käydä testaamassa. Mukanani oli myös pari ensikertalaista, joiden Bites-neitsyys piti rikkoa.

Paikka

Paikka oli sunnuntaina kovin rauhallinen arkipäiviin verrattuna. Muutamassa pöydässä istui porukkaa ja Woltin lähetit vierailivat tiskillä satunnaisesti kuljettaakseen krapulaisille Stadilaisille lohturuokaa. Ulkona on muutama aste pakkasta, mutta sisällä meitä tervehtii tuttu rasvankäry ja rasvasta liukkaat lattiat. ”Nyt varovasti” oli ensimmäinen ajatus, ettei suorilta vartaloilta löydä itseään lattialta liukastumisen seurauksena. Henkilövahingoilta tälläkin kertaa onneksi vältyttiin, mutta oikeasti lattia on sen verran liukas että siinä saa varovaisesti edetä pöytään. Kärystä tiedät myös mille vaatteet loppuillan haisevat, mutta tämä ei ole Bitesin kohdalla mikään uusi asia.

Ruoka

Tilasin itse Purple Hazen (Pihvi, punajuurimajo, marinoitu punakaali, uppopaistettu vuohenjuusto ja hunaja), ranskalaiset ja Stone White Ghost (Berliner weisse) oluen. Seuralaisille meni Green standardia pekonilla, jalapenolla sekä ranskalaisia ja Cokista.

Ensipuraisulla Purple Hazesta suuhun leviää pehmeän ja lämpimän vuohenjuuston maku, jota seuraa perässä heti Bitesin pihvi rapean kaalin siivittämänä. Hunaja tuo kivaa twistiä niin että suussa käydään suolaisen ja makean välistä maaottelua, joka päättyy tasapeliin. Tämä on kovin harvinaista, koska helposti jompikumpi vie voiton ja makumaailma taittuu joko vahvasti suolaiseen tai sitten äklömakeaan – nyt ei. Burgerin koko on siinä rajoilla että tämä on enää hyvä syödä käsin, koska uppopaistettu leivitetty vuohenjuusto nostaa pakettia aikamoisesti. Pieni puristus kasaan auttoi komeuden mahtumaan purukaluston väliin.

Olen suuri vuohenjuuston ystävä, mutta alkuun hieman mietitytti miten hunajan makeus istuu burgeriin. Huoleni oli turha, koska paketti oli totuttuun Bites-tapaan todella hyvin suunniteltu. Punajuuri on majoneesissa enemmänkin värin vuoksi, eikä sen maku tule mistään pistävästi läpi. Kaali tuo kivaa happoa ja hieman rouskuvaa tuntumaa pehmeän vuohenjuuston vastapainoksi. Hunaja tukee koko pakettia ja korostaa vuohenjuuston makua.

Ranskalaiset ovat tuttua Bites-tasoa, eli omaan makuuni aikalailla täydelliset. Sopiva paisto, hyvä suola ja vieressä oleva talon majo vielä kruunaa hommaa. Ei moitteita, nämä ovat aivan sairaan hyviä.

Seuralaiset kehuvat omia Green Standardejaan ja ranskalaisia – ainoan huomautuksen saa hieman lötköksi jätetty pekoni johon oltaisiin kaivettu enemmän paistoa. Aika pieni huomautus kuitenkin, koska muuten setti oli ensikertalaistenkin mielestä oikein mainio.

Purple Haze on vahvan suosituksen arvoinen jos olet vuohenjuuston ystävä.

WWW: http://www.bites.fi/

Yleisarvosana

Burger
Lisäkkeet
Palvelu
Paikka
 

Brooklyn 3.0 (Vege), Social Burgerjoint, Kerava

Eilen lehdissäkin (mm Iltalehdessä) julkaistiin että Social tuo valikoimiinsa uutuutena aivan uudenlaisen kasvispohjaisen burgeripihvin, joka on myös vegaaninen. Vaikka itse olen klassinen valkoinen lihaa syövä heteromies niin pitihän tuo silti testa. Lihaani goes vege!

Keravan Socialissa oli tänään vip-kutsuvierasavajaiset ja koko lista testattavana, tilasin siis Brooklyn 3.0:n, tosin vege-versiona eli burger sisälsi juustoa mutta ei mitään lihatuotetta. Pyysin myös erikseen kylkeen pelkän Moving Mountainsin kehittämän vegepihvin, jotta pystyin erikseen tutkimaan sen makua ja rakennetta ilman burgerin muita mausteita.

Pihvi

Pihvin virkaa hoitaa Brittiläisen Moving Mountains Foodsin vegepihvi, joka toimitetaan Socialille pakasteena ja paisto tapahtuu tutusti Mibrasa-grillin savussa. Paistoaika on hieman lihapihviä pidempi, joten tämä saa imettyä vieläkin enemmän savuaromia itseensä.

Pihvi muistuttaa kovasti niin koostumukseltaan kuin muutenkin tuntumaltaan eines-jauhelihapihviä. Tosin kuiva se ei ole missään nimessä vaan puristamalla sisältä tursuaa nestettä ja jopa suutuntuma on todella kostea. Massa on kohtuullisen kiinteä ja verrattuna oikeaan lihaan mössääntyy kovin helposti.

On aika luonnollista että tätä ei voi pelkästään verrata lihaan, koska ei se liene tarkoituskaan, mutta kaavoihin kangistuneena minulla oli myös pelkkä Socialin jauhelihapihvikin verrokkina ja näitä maistelin vuorotellen.

Pelkästään yksinään tarjoiltuna lihapihvi vie näin lihaanin silmin erää 100-0, mutta tilanne tasoittuu kun kehitelmä tyrkätään burgerin väliin. Mutta sellasenahan Social tuotetta myykin, eli pelkän pihvin arviointi on kohtuullisen turhaa.

Burger

Burgeriin oli pihvin ja briossin lisäksi tuikattu hieman ituja, majoneesia, korianteria, salaattia, tomaattia, juustoa ja ketsuppia. En liiemmin pidä korianterista, mutta täällä se liukeni muihin makuihin.

Kokonaisuus ei ole missään mielessä raskas ja ”pihville” on löydetty hyvin sen makuja ja rakennetta tukevat lisäkkeet briossin väliin. Jotenkin kuitenkin en saa päästäni tuota ”korvikkeellisuutta” ja lihansyöjä vertaa päässään tätä kokoajan vaan lihaan. Tiedän että ongelma on oman pääni sisälle, mutta en voi sille mitään.

Burger ei missään nimessä ole huono, mutta omassa makumaailmassani häviää kaikille Socialin lihaversioille valitettavasti. Jos kuitenkin tilanne olisi se että liha loppuisi ja tämä olisi ainoa tapa nauttia burgereista, niin voisin kyllä tätä syödä. Kuitenkin niin pitkään kuin tarjolla on laadukasta aitoa lihaa, niin oma valintani kohdistuu sinne.

Yhteenveto

Poikkeuksellisesti jätän arvosanojen annon tällä kertaa väliin. Perusteena se, että tätä ei mielestäni voi verrata normaalilla arvosteluasteikollani, koska liian äkkiä tähtiä vertailtiisiin lihaburgeriin ja mitään vertailukohtaa näille en vaa saa tehtyä.  Toinen asia on se, että koska kyseessä oli kutsuvierastilaisuus ei palvelua ja paikankaan yleisilmettä voi arvostella, joten jätetään tähdet antamatta.

Kuitenkin mainitsen että Keravan Social on aivan kylän keskustassa ja jos jotain asiaa tuonnepäin on, kannattaa ehdottomasti käydä tuolla syömässä. Laatu on taattua Socialia täälläkin ja jos joukossa on myös ei-lihaaneita, niin kyllä tätä vegeversiotakin uskaltaa tilata 🙂

Ilta oli hauska ja burgereita tuli syötyä tosissaan. Brooklynin lisäksi nälänsammuttajaksi päätyivät Harlem ja Kimchiburgerkin ranujen kera. Samaten tuli testattua kaikki Socialin dipit, jotka nekin ovat Habanero etunenässä oikein oivia. Nyt muistan taas mitä tarkoittaa termi ”ähky”.