Islanti tagattua postausta

Christmas burger, Sæta Svínið, Reykjavik, Islanti

Islannin nähtävyydet ja kuumissa lähteissä pulikointi sai nälän heräämään ja mikäs parempi sammuttaja nälälle olisi kuin burgeri! Yllättävä valinta, eikö totta?

Paikka

Sæta Svíniðta (eikö olekin ihanan helppo nimi?) oli useampi tuttu vinkannut. Ravintola sijaitsee Reykjavikissa hyvin keskeisellä paikalla turistien näkökulmasta, joten sinne ei ole vaikea eksyä. Paikka on varsin perinteinen gastropub ja perjantai-iltana saapuessamme ravintola oli lähes täynnä. Saimme kuin saimmekin kuitenkin pöydän, joten tällä kertaa homma ei mennyt baaritiskillä ruokailuksi, johon olimme jo henkisesti varautuneet.

Ruoka

Vakiolistalla on pari burgeria (lihaani- ja vegaaniversio) ja nyt joulun lähestyessä specialina oli Christmas Burger poronlihasta. Sellaista siis kehiin. Burgerissa on briossin lisäksi 175gr poronlihapihvi, punasipulihilloketta, piparjuurimajoa, Islantilaista juustoa ja salaattia. Annos tarjoillaan vohveliperunoiden ja tryffelimajon kera – ketsuppia saa toki pyynnöstä.

Varauduin pitkään odotukseen mutta tällä kertaa varautumnen ei olisi välttämättä ollut tarpeen koska ruoka saapui todella nopeasti – ehkä jopa huolestuttavan nopeasti!

Pihvi oli paistettu lupausten mukaan mediumiksi ja yllätyksekseni pihviä testatessani mausta erotti, että kyseessä oli tosiaan poroa. Briossiin oli koitettu tehdä paistopintaa, mutta enemmänkin tässä oltiin saatu reunat käristettyä. Pullasta levisi burgeriin hieman palaneen makua, jota huomasin piparjuurimajon korostavan kummallisesti. Pulla ei ollut mitenkään karrelle käristetty mutta yhdistelmänä tuo pieni käristys ja piparjuuri sai homman maistumaan kuin koko pulla olisi ollut pikimusta. En ole ennen tällaiseen törmännyt.

Piparjuurimajo tuli aika vahvasti läpi muutenkin makumaailmassa ja esim punasipulihilloke hävisi juuston ohella täysin voimakkaan lihan ja piparjuuren alle. Teknisesti kasaus oli tehty hyvin ja vaikka soosiakin oli jonkunverran syönti onnistui yllättävän siististi, vaikka taskuja ei ollut tarjolla.

Vohveliperunat oli paistettu rapeiksi ja niitä oli sopiva määrä, mutta näistä jäi kovin teollinen vaikutelma ja 23e burgeriannokseen laadukkaaksi itseään mainostavassa gastropubissa odottaisin saavani jotain muuta kuin selkeästi pakasteperunaa.

Yhteenveto

Piparjuuri oli liian hallitseva burgerissa ja se oikeastaan vei lopulta kokonaisuutta mielensä mukaan haudaten muita komponentteja varjoonsa. Ottaen tämän ja kovin teollisen malliset perunat huomioon, niin en voi kyllä antaa suositusleimaa tälle paikalle. Annos oli sellainen perus keskitason suoritus.

Pari Gin Toniccia, yksi olut ja 2 burgerannosta kustansi n 90e. Hintataso on ihan normaalia Reykjavikin turistialueiden hintatasoa.

WWW: http://saetasvinid.is/en/

Yleisarvosana

Burger
Lisäkkeet
Palvelu
Paikka
 

Jules Winnfield burger, Le Kock, Reykjavik, Islanti

Reykjavik on pieni ja todella idyllinen kaupunki, ravintolat ja muutenkin palvelut keskittyvät täällä tietyille alueille – mm satamassa valinnanvaraa on paljonkin mitä tulee ruokailuun.

Olimme reissanneet koko päivän .ja vaikka Icelandairin business-luokan ateria oli ihan hyvä, niin ei se nälkää koko päiväksi vienyt. Illalla piti siis saada burgeria.

Paikka

Olin saanut useasta paikasta suosituksia, joista yksi oli Le Kock. Kolme entistä huippukokkia halusivat hypätä oravanpyörästä pois joitain vuosia sitten ja alkaa tekemään mitä rakastavat – street foodia. Lähtökohtana, vaikka meininki on rempseää, ei ruoan laadusta tingittäisi. Tämä piti siis käydä katsomassa.

Le kockilla on pari toimipistettä ja me vierailimme Tryggvagatan ravintolassa. Paikka oli yllättävän suuri ja se oli jaettu näennäisesti ruokapuoleen ja baariin. Molempiin tosin näytti samat tuotteet kulkeutuvan, jotenka ei ole väliä kummalle puolelle menee.

Ruoka

Listalla on muutamia burgereita ja sitten valikoima perunoita, joista paikka on kuuluisa. Vaikka oletusarvo  ajatuksissa oli modatut ranskalaiset on potut enemmänkin lohkoperunoita, tai jopa malliltaan klassisia paistinperunoita muistuttavia. Ihan peruspottuja ilman mitään sörsseleitä ei ole saatavana, mutta lähimmäksi ehkä pääsee Kock Potatoes jossa on suolan lisäksi ruiskittu paikan omaa majoa päälle.

Omaan testiin pääsi tällä kertaa Jules Winnfield-burger (pulla, pekoni, pihvi, savustettu cheddar, maustekurkku, sipuli, sinappi ja ketsuppi) ja yllämainitut Kock Potatoesit. Vaimo otti paikan Cheeseburgerin ja Greek Potatoesit (peruna, ranch, feta, viinirypäle, kevätsipuli, pähkinä) .

Burgerissa minua oli varoitettu, että pihvi näkee kovan prässin ja siten siten se saa ”sitkoa”, nähtävästi reseptiikkaa on muutettu koska oma pihvini ei ollut prässätty ja se muotoiltiin käsin ennen paistoa. Pihvin paistoaste oli hyvä medium, kuten kuuluukin. Tilatessa sinulta ei kysytä paistoastetta joten oletus on että medium kelpaa.

Burger on tasapainoisen kokoinen ja renkaiksi jätetty sipuli ja todella rapea pekoni antaa rakenteeseen kivaa vaihtelua. Kun puolet oli syöty, alkoi loppu olla aikamoista muhjua – vaikuttaa siltä että käytetyt kastikkeet ja mm majo on todella juoksevaa ja se vetistää taskussa olevaa burgeria todella paljon. Makuun tämä ei sinänsä vaikuta, mutta syönti hankaloituu eikä fiilis vaan ole enää sama. Lisäksi sanoisin että kastiketta on muutenkin turhan paljon ja itse jättäisin sinapin tuosta komeudesta kokonaan pois, myöskin pullaan voisi laittaa hieman enemmän ryhtiä.

Perunat ovat veikeän erilaiset. Kock Potatoesin majoon olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän makua, tai sitten se olisi pitänyt tarjoilla kiposta vierestä eikä suoraan ruiskuttaa sitä perunoiden päälle. Sama annos niin että pottujen kyljessä olisi 2 kuppia (majo ja ketsuppi) toimisi huomattavasti paremmin.

Vaimon tilaaman Greek Potatoesit olivatkin sitten aikamoinen sekamelska, toisaalta tämä ei yllättänyt kun katsoi jo menussa ollutta kuvausta, mutta jotenkin noissakin liika on vaan liikaa.

Palvelu

Saavuttuamme paikkaan huomasin tiskillä maininnan ”tilaa täältä”, joten suunnistimme sinne ensimmäiseksi. Tarjoilija huomasi kun pyörittelimme listoja käsissämme ja koitimme päättää mitä tilata – hän ehdottikin että ottaisimme listat pöytään ja hän tulisi sieltä ottamaan tilauksen. Sopi hyvin.

Tilasimme ruoat ja ne saapuivatkin lyhyen odottelun jälkeen. Palvelu oli kokoajan asialliasta mutta hyvin minimalistista – syy selviksi ruokailun lopuksi jolloin tarjoilija tuli pahoittelemaan ettei ollut ehtinyt kysellä meiltä kuulumisia tmv, koska ravintolan takaosassa oli iso ryhmä joka oli vienyt kaiken hänen aikansa. Ihan ymmärrettävää, eikä asia meitä häirinnyt, mutta jäi tosi kiva fiilis kun tarjoilija kävi asian meille avaamassa. Laskua maksaessamme, vaikka olimme kertoneet olleemme tyytyväisiä kokonaisuuteen, lätkäistiin meille vielä 15% alennus nähtävästi pahoitteluna palvelusta. En valittanut.

Yhteenveto

Le Kock kaikesta huolimatta saa suositukseni vaikka ihan timanttia ei mielestäni sieltä saanutkaan. Kuitenkin tuote oli laadukas ja varsinkin pottujen suhteen heillä on selvästi oma juttu – eikä se burgerkaan huono missään nimessä ollut. Maku toimi pääosin vaikka rakenne hajosikin loppua kohden.

Kaksi burgeria, kahdet potut, kaksi pepsi-maxia ja tuoppi suositeltua craft beeria kustansi ilman alennusta 5400 ISK (n 40e) ja alennuksen kera n 34e. Ei missään nimessä paha ottaen huomioon Islannin yleisen hintatason.

WWW: https://www.lekock.is/

Yleisarvosana

Burger
Lisäkkeet
Palvelu
Paikka