Reykjavik on pieni ja todella idyllinen kaupunki, ravintolat ja muutenkin palvelut keskittyvät täällä tietyille alueille – mm satamassa valinnanvaraa on paljonkin mitä tulee ruokailuun.

Olimme reissanneet koko päivän .ja vaikka Icelandairin business-luokan ateria oli ihan hyvä, niin ei se nälkää koko päiväksi vienyt. Illalla piti siis saada burgeria.

Paikka

Olin saanut useasta paikasta suosituksia, joista yksi oli Le Kock. Kolme entistä huippukokkia halusivat hypätä oravanpyörästä pois joitain vuosia sitten ja alkaa tekemään mitä rakastavat – street foodia. Lähtökohtana, vaikka meininki on rempseää, ei ruoan laadusta tingittäisi. Tämä piti siis käydä katsomassa.

Le kockilla on pari toimipistettä ja me vierailimme Tryggvagatan ravintolassa. Paikka oli yllättävän suuri ja se oli jaettu näennäisesti ruokapuoleen ja baariin. Molempiin tosin näytti samat tuotteet kulkeutuvan, jotenka ei ole väliä kummalle puolelle menee.

Ruoka

Listalla on muutamia burgereita ja sitten valikoima perunoita, joista paikka on kuuluisa. Vaikka oletusarvo ajatuksissa oli modatut ranskalaiset on potut enemmänkin lohkoperunoita, tai jopa malliltaan klassisia paistinperunoita muistuttavia. Ihan peruspottuja ilman mitään sörsseleitä ei ole saatavana, mutta lähimmäksi ehkä pääsee Kock Potatoes jossa on suolan lisäksi ruiskittu paikan omaa majoa päälle.

Omaan testiin pääsi tällä kertaa Jules Winnfield-burger (pulla, pekoni, pihvi, savustettu cheddar, maustekurkku, sipuli, sinappi ja ketsuppi) ja yllämainitut Kock Potatoesit. Vaimo otti paikan Cheeseburgerin ja Greek Potatoesit (peruna, ranch, feta, viinirypäle, kevätsipuli, pähkinä) .

Burgerissa minua oli varoitettu, että pihvi näkee kovan prässin ja siten siten se saa ”sitkoa”, nähtävästi reseptiikkaa on muutettu koska oma pihvini ei ollut prässätty ja se muotoiltiin käsin ennen paistoa. Pihvin paistoaste oli hyvä medium, kuten kuuluukin. Tilatessa sinulta ei kysytä paistoastetta joten oletus on että medium kelpaa.

Burger on tasapainoisen kokoinen ja renkaiksi jätetty sipuli ja todella rapea pekoni antaa rakenteeseen kivaa vaihtelua. Kun puolet oli syöty, alkoi loppu olla aikamoista muhjua – vaikuttaa siltä että käytetyt kastikkeet ja mm majo on todella juoksevaa ja se vetistää taskussa olevaa burgeria todella paljon. Makuun tämä ei sinänsä vaikuta, mutta syönti hankaloituu eikä fiilis vaan ole enää sama. Lisäksi sanoisin että kastiketta on muutenkin turhan paljon ja itse jättäisin sinapin tuosta komeudesta kokonaan pois, myöskin pullaan voisi laittaa hieman enemmän ryhtiä.

Perunat ovat veikeän erilaiset. Kock Potatoesin majoon olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän makua, tai sitten se olisi pitänyt tarjoilla kiposta vierestä eikä suoraan ruiskuttaa sitä perunoiden päälle. Sama annos niin että pottujen kyljessä olisi 2 kuppia (majo ja ketsuppi) toimisi huomattavasti paremmin.

Vaimon tilaaman Greek Potatoesit olivatkin sitten aikamoinen sekamelska, toisaalta tämä ei yllättänyt kun katsoi jo menussa ollutta kuvausta, mutta jotenkin noissakin liika on vaan liikaa.

Palvelu

Saavuttuamme paikkaan huomasin tiskillä maininnan ”tilaa täältä”, joten suunnistimme sinne ensimmäiseksi. Tarjoilija huomasi kun pyörittelimme listoja käsissämme ja koitimme päättää mitä tilata – hän ehdottikin että ottaisimme listat pöytään ja hän tulisi sieltä ottamaan tilauksen. Sopi hyvin.

Tilasimme ruoat ja ne saapuivatkin lyhyen odottelun jälkeen. Palvelu oli kokoajan asialliasta mutta hyvin minimalistista – syy selviksi ruokailun lopuksi jolloin tarjoilija tuli pahoittelemaan ettei ollut ehtinyt kysellä meiltä kuulumisia tmv, koska ravintolan takaosassa oli iso ryhmä joka oli vienyt kaiken hänen aikansa. Ihan ymmärrettävää, eikä asia meitä häirinnyt, mutta jäi tosi kiva fiilis kun tarjoilija kävi asian meille avaamassa. Laskua maksaessamme, vaikka olimme kertoneet olleemme tyytyväisiä kokonaisuuteen, lätkäistiin meille vielä 15% alennus nähtävästi pahoitteluna palvelusta. En valittanut.

Yhteenveto

Le Kock kaikesta huolimatta saa suositukseni vaikka ihan timanttia ei mielestäni sieltä saanutkaan. Kuitenkin tuote oli laadukas ja varsinkin pottujen suhteen heillä on selvästi oma juttu – eikä se burgerkaan huono missään nimessä ollut. Maku toimi pääosin vaikka rakenne hajosikin loppua kohden.

Kaksi burgeria, kahdet potut, kaksi pepsi-maxia ja tuoppi suositeltua craft beeria kustansi ilman alennusta 5400 ISK (n 40e) ja alennuksen kera n 34e. Ei missään nimessä paha ottaen huomioon Islannin yleisen hintatason.